perjantai 31. maaliskuuta 2017

Unien ihmeellinen maailma, osa 38

Viimeöisessä unessa olin nuori, kaunis ja hoikka aasialaistyttö (voi luoja, mistä minun aivoni oikein repivät näitä unia?). Hypin kesäinen kukkamekko (mitä en IKINÄ laittaisi normitilanteessa päälleni) erään erikoisen jenkkityylisen kerrostalon edessä ja kutsuin miehiä ikkunaan. Jokainen näistä miehistä, jotka ikkunaan tai parvekkeelle tulivat, olivat myös jollain tavalla “etnisesti erilaisia”. Uneen ei tainnut kuulua yhtään valkoihoista ihmistä, enkä itsekään ollut sellainen.

Miehet, jotka tulivat ikkunoihin ja parvekkeille, olivat kaikki parisuhteessa olevia miehiä. Katselin suurten ikkunoiden takaa, miten he käpertyivät omien tyttöystäviensä kainaloon sohvalle katsomaan telkkaria. Minä, sen sijaan, olin pelkästään sellainen nainen, kenen kanssa näitä tyttöystäviä petettiin. Minulla ei ollut laisinkaan omaa miestä, vaan olin pelkkä “heittopussi”. Ja nytkin nämä miehet tulivat parvekkeille ja ikkunoihin sanomaan, ettei juuri nyt sovi, sillä eukko on kotona.

Olin kyllästynyt tilanteeseeni ja mietin, miten päästä tästä eroon. Miten löytää itselleni oikea ja kunnollinen parisuhde. Sitten hokasin! Pohjois-Korean johtaja on tällä hetkellä ilman naisystävää. Joten päätin, että minusta tulee sellainen. Minua oltiin kyllä varoiteltu Pohjois-Koreasta, mutta läheisyyden kaipuuni oli sen verran kova, etten välittänyt.

Lopulta ihastelin eräällä kukkapellolla suuria kukkia, mitä siellä kasvoi, yhdessä Pohjois-Korean johtajan kanssa. Elämäni oli kaunista ja hyvää, ja ihmettelin, miksi ihmeessä kaikki puhuivat niin paljon pahaa juuri tästä maasta. Täällä oli niin kaunista, ja elämä kaikin puolin hyvää. Kaikki kohtelivat minua hyvin ja minulla oli mukavaa. Päätin jäädä asumaan Pohjois-Koreaan ja olemaan Pohjois-Korean johtajan naisystävä.

Mikä vika minulla mahtaa olla päässä, kun näen tällaisia sekopäisiä unia?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti