Tein tänään 12-tuntisen päivän. Olin ensin palkkatöissä, minkä jälkeen suuntasin aivan suoraan yhdistyksen teemailtaan kertomaan erilaisista koulutusvaihtoehdoista peruskoulun jälkeen. Olin kotiin tullessani niin umpiväsynyt, että ehdin jo hetken ajatella tämän yön menevän vähän paremmin, ja että saisin nukuttua paremmin kuin normaalisti. Paskat!
Vähän aikaa pyöriskeltyäni, minä kyllä nukahdin. Aloin nähdä unta asiasta, mistä opettaja kuulee tätä nykyä joka tuutista, eli koulutusleikkauksista. Olin unessa kuuntelemassa luentoa siitä, mitä kaikkea koulutuksesta tällä kertaa leikataan.
En nukkunut kovinkaan kauaa, ja kun heräsin, minulla soi päässäni Arttu Wiskarin Kahvimaitoa. Biisi, mitä vihaan yli kaiken. En ole myöskään kuullut sitä moneen kuukauteen missään, joten olen äärimmäisen yllättynyt, miksi ihmeessä juuri se soi päässäni. Eihän se liity mitenkään edes koulutusleikkauksiin!
Vai liittyykö?
Yritin mennä takaisin nukkumaan, mutta kappas, en saanutkaan enää unta! Pyörin sängyssä reilun tunnin verran, ja nousin turhautuneena ylös, kun mitään ei tapahtunut. Ajattelin, että voisin laittaa maailman tylsimmän leffan, Dyynin, pyörimään. Se on takuuvarma nukahtamiskeino! En ole vielä kertaakaan onnistunut katsomaan koko leffaa alusta loppuun, koska nukahdan aina kesken kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti