perjantai 30. joulukuuta 2016

Ylpeyden aiheita

Ja koska pelkkä lomailu on tylsää, eikä sitä opinnäytetyötäkään jaksa aina vain vääntää, on välillä hyvä tehdä vähän asiakastöitä. Eihän lomailu mitään olisi, jos vain sohvalla makaisi tylsänä…

Juliaana, 29 vuotta, ADD

Olimme sopineet Juliaanan kanssa treffit täysin toisissa merkeissä, mutta nepsy-valmennuksen puolellehan se tietenkin meni! Kuinkas muutenkaan. Juliaana kertoi, miten kamppailee erään ison ongelman kanssa, mikä vaikuttaa hänen itsetuntoonsa syöden sitä pala palalta. Hän tuntee joka päivä häpeää ja syyllisyyttä. Ongelma on liian suuri ratkaistavaksi yhden pienen session aikana, joten päätän ratkaisemisen sijaan auttaa Juliaanaa löytämään itsessään hyvät puolet, ja auttaa itsetuntoa palautumaan edes yhden pienen palasen verran. Ihmeisiin en kykene yhden istunnon aikana, mutta jos Juliaanalle tulisi edes vähän parempi olo itsestään, se riittäisi.

Kun keskustelemme Juliaanan ongelmasta, tekstiä tulee kuin tykin suusta. Ongelmasta on helppo keskustella, ja pelkästään se, että sitä pääsee purkamaan, on tietenkin avuksi. Juliaana on hyvin tietoinen ongelmansa juurista ja siitä, mistä kaikki johtuu. Hän ei vain oikein tiedä, mitä asioille pitäisi tehdä, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja jotkut vaikutukset ovat negatiivisia Juliaanalle itselleen.

Kun ongelman taustat on puitu, kysyn Juliaanalta, missä hän on hyvä. Sen jälkeen tulee hiljaisuus. Hänet on opetettu siihen, että itseä ei saa missään tapauksessa kehua, tai turmio tulee. Ensin Juliaana sanoo, että hänellä on hyvä tekninen lukutaito. Taitohan se on sekin, en todellakaan kiellä. Määrittelen tarkemmin, mitä kaikkea tällä “hyvällä” tarkoitan ja annan esimerkkejä. Pitkän pohdinnan jälkeen Juliaana löytää kuin löytääkin itsestään paljon positiivista. Hän on luova, visuaalinen, empaattinen, välittävä, herkkä, myötätuntoinen, sosiaalinen… Hän osaa tunnistaa ja nimetä omat tunteensa: Ei hän välttämättä pysty niitä käsittelemään, mutta tunnistaa ne kuitenkin. Tässä oli jo pitkä lista asioita, missä Juliaana on hyvä.

Ylpeyden ja arvostuksen aihetta

Seuraavaan kysymykseen onkin jo helpompi vastata, eikä Juliaanan tarvitse miettiä niin pitkään. Kun kysyn, mitä sellaista hän on tehnyt, mistä hän on itsessään todella ylpeä, hän sanoo käsitelleensä erään ison pelon pois. Se vaati paljon työtä ja aikaa, mutta nyt tämä pelko on poissa eikä se häiritse enää hänen elämäänsä. Mielestäni tämä on erinomainen ylpeyden aihe! Paljon suurempi ylpeyden aihe kuin joku pokaali jostain urheilukisoista.

Hän lisää vielä sen, että pystyi viettämään joulun pyhät sukulaisten kanssa menettämättä hermojaan. Nauramme. Se on addille todella iso ja merkityksellinen juttu olla menettämättä hermojaan sukukokouksessa. Itse en olisi kyennyt samaan.

Mitä Juliaanassa on sellaista, mitä muut ihmiset arvostavat hänessä? Taas hän miettii hetken, mutta vastaus tulee kuitenkin aika nopsaan. Hän vastaa sen olevan iloisuus ja positiivisuus. Hän hymyilee ja nauraa paljon, ja nämä tarttuvat myös muihin läsnäolijoihin. Juliaanan seurassa kaikilla on hauskaa. Tämä on erittäin tärkeä asia tiedostaa, ja olen iloinen, että hän sanoi juuri tämän asian. Positiivisuus ja negatiivisuus ovat “tarttuvia tauteja”, ja ne tarttuvat todella helposti ympäristön muihin ihmisiin. Ja paljon parempi sitä on iloisuutta ja positiivisuutta tartuttaa kuin negatiivisuutta!

Tästä on ihan omaakin kokemusta, miten über-negatiiviset ihmiset sairastuttavat negatiivisuudellaan koko ilmapiirin, tuovat mukanaan ahdistusta ja vitutusta. Olen irrottautunut kahdesta tällaisesta ihmisestä vuoden sisään, ja oloni on paljon kevyempi. Paljon mieluummin vietän aikaani Juliaanan kaltaisten, iloisten ja positiivisten, ihmisten kanssa kuin negatiivareiden, jotka eivät osaa tehdä mitään muuta kuin valittaa siitä, miten naapurilla on hienompi auto.

Juliaana joutuu lähtemään, mutta varmasti jatkamme tästä hänen kanssaan. Eteenpäin on otettu pieni askel, hyvin pikkarainen sellainen. Mutta se on kuitenkin pari milliä lähempänä tavoitetta! Ensi kerralla, jos otetaan toiset pari milliä lähemmäs tavoitetta, ollaankin jo paljon pidemmällä kuin mitä ensimmäisellä kerralla. Hiljaa hyvä tulee.

Ja sitten se diskleimeri, eli Juliaana on saanut tutustua tekstiin, hyväksynyt sen ja jaadajaadajaada.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti