lauantai 10. joulukuuta 2016

Hullu mies Huittisista, kokenut Kokemäeltä

Saunan lämpö tuntuu vielä ihollani. Märistä hiuksistani valuu vesi. Olen väsynyt pitkän päivän jälkeen, mutta olen samalla todella tyytyväinen. Tänään on ollut hyvä päivä!

Eläinavusteisen valmentajan opinnot veivät meidät tänään kotikonnuiltamme Kokemäelle. Pitkä, puolentoista tunnin ajomatka liukkailla pikkuteillä taittui mukavasti kimppakyydissä. Vaihdoimme kuulumisia, juttelimme niitä näitä, suunnittelimme tulevaa. Perillä meitä odotti iloinen lauma aivan kaikenlaisia eläimiä alkaen jauhomadoista aina alpakoihin asti. Tänään puhuisimme alpakoista terapiaeläiminä, tutustuisimme lähemmin näihin villaisiin ja niin hauskoihin olentoihin sekä tapaisimme muita erikoisia eläimiä.


Lintukodossa haisee, vaikka se on juuri siivottu. Lisäksi sieltä kuuluu kamala metakka. Eipä tuo ihme, sillä linnut eivät ole eläimistä niitä hiljaisimpia. Kovan äänen ja hajun unohtaa, kun näkee lintujen väriloiston. Kerrassaan upeita eläimiä! Mielenkiintoisia ja omalaatuisia. Jokaisella linnulla on värikkään höyhenpuvun lisäksi värikäs historia. Kotipihan harmaita varpusia katsellessa unohtaa helposti, miten upeita lintuja Luontoäiti on tähän maailmaan luonut. Voisin tuijottaa näitä maagisia eläimiä tuntikausia, ellei minulla olisi kuuloaistin yliherkkyyttä. Linnut ovat kuvankauniita, mutta korvani eivät yksinkertaisesti kestä niistä lähtevää ääntä.

Matelija- ja jyrsijätalossa on monipuolinen asukaskunta, tosin ei kovin vierasystävällinen sellainen. Kilpikonna menee piiloon vieraslaumaa, samoin gekko. Hiiret ja rotat tuijottavat meitä intensiivisesti. Chinchilla painuu kauas nurkkaan, eikä halua tulla esiin. Sitä ujostuttaa. Käärmeellä on nahanluonti kesken, ja se on kiukkuinen. Tarantella sentään esittelee karvaista olemustaan ylpeänä. Mietin, voisiko matelijaa käyttää terapiaeläimenä. Miksei voisi, periaatteessa. Chinchilla on ujoudestaan huolimatta suloinen, ja alan suunnitella sille häkin paikkaa meidän asunnossamme. Ei tälle yksilölle, tietenkään, mutta jospa sitä jossain vaiheessa hankkisi chinchilla, vaikka ihan vain vahingossa. Kauno voisi kaivata karvaista kaveria.


Kasvihuoneiden kukkaloisto on jotain uskomattoman upeaa! Olen floristin lapsenlapsi, mutten ole perinyt “kukkageeniä” itselleni. En ymmärrä kasveista muuta kuin sen, että ne tuoksuvat huumaaville ja ne ovat älyttömän kauniita. Voisin jäädä pidemmäksi aikaa ihastelemaan kukkia, mutta kierroksemme jatkuu. Ehkä minun pitää huomenissa mennä kotiin kukkakaupan kautta, ja tuoda myös pieneen kotiimme hieman väriä ja tuoksuja. Minulla on joskus tapana ostaa itselleni kukkakimppu, ja miksen tekisi niin? Olen ihan helvetin hyvä tyyppi, joten olen ansainnut kauniita kukkia aina silloin tällöin.


Lampolassa meistä ei olla erityisen kiinnostuneita. Vain yksi lammas haluaa tulla lähemmäs. Pässi kurkistaa aidan yli, mutta sitä kiinnostavat lampaat enemmän kuin me. Emme ole tarpeeksi villavia pässin mielestä. Olisiko sittenkin pitänyt jättää sheivaamatta?

Vihdoinkin pääsemme päivän teeman, eli alpakoiden luokse. Alpakat ovat iloisia, uteliaita ja sosiaalisia eläimiä, jotka ensin hieman hämmästyvät tulostamme, mutta hetken aikaa ihmeteltyään toivottavat meidät erittäin tervetulleeksi. Saappaat jalkaan ja eikun pilttuuseen alpakoiden sekaan! Alpakat syövät kädestäni. Silitän yhtä niistä, ja villa on ihanan pehmoista. Yksi alpakoista alkaa kieriä. Se hassuttelee ja nauttii elämästä. Ihmisten pitäisi tehdä ehdottomasti samoin paljon useammin! Alpakat eivät arastele eivätkä edes yritä mennä meitä karkuun. Ne eivät myöskään potki meitä eivätkä sylje meidän päällemme. Olemme niiden ystäviä, ja meidät on hyväksytty pyhän pilttuun vieraiksi. Ihastun alpakoihin hetkessä! Niiden hoito vaatii sen verran työtä, että meille itsellemme tuskin alpakkaa tulee, mutta edelleenkin harkitsen vakavasti sitä aasia terapiaeläimeksi. Vaikka sulhaseni onkin sitä mieltä, että hän on riittävän aasi, emmekä tarvitse toista aasia meidän perheeseen.


Kun alpakat on syötetty, alkaa kotimatka. Pitkä matka pimenevässä päivässä. Onneksi meillä on auto täynnä iloisia ja tyytyväisiä ihmisiä, joten juttua riittää puuduttavan pitkän matkan ajaksi. Olemme kaikki tyytyväisiä päivän antiin, ja olemme onnellisia siitä, että saimme käydä tutustumassa ihaniin alpakoihin, sekä muihin eläimiin. Itse olen entistä enemmän varma siitä, että eläinavusteisuus on ratkaisu moneenkin ongelmaan, ja haluan toteuttaa eläinavusteisia menetelmiä tulevaisuudessa, mikä ikinä tulevaisuuteni tulee olemaankaan.

Maailmassa on vain yhtä eläinlajia aivan liikaa, ja se eläinlaji on ihminen. (Ja punkit, maailmassa on aivan liikaa punkkeja.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti